Hän on nukkuessaan niin kaunis, kasvot puhtaina maksamattomien laskujen, räntäsateen ja putkiremontin niille nostamasta huolesta. Silmäripset kaartuvat suljettujen silmäluomien ylle, tukka aaltoilee liekkimerenä kasvojen ympärillä. Sipaisen hänen poskeaan, lämmintä, rakasta. Minun Ruususeni jää nukkumaan untaan, kun suljen oven perässäni.
Kevättalven ilma on kirpeän keltaista, sitruunamehua. Avaimet heiluvat kaulassani, avaimenperään on tekstattu siistein kirjaimin "sijainen". Kuljen koulun käytäviä punaisissa balleriinoissani, tutut kasvot tarttuvat silmiin, oppilaat tervehtivät kuka ilahtuen, kuka harmistuen. Nuottiavaimia, Martti Lutheria, lauseenvastikkeita, polttopalloa, välituntivalvontaa, hetki aikaa hotkaista rypistyneet karjalanpiirakat ja pillimehut, kuoria appelsiini, kaataa pahvimuki puolilleen kahvia. Todennäkäisyyslaskentaa, Bysantin ihmeitä. Joinakin päivinä, juuri tällaisina, kun ADHD-poika pomppii halaamaan ja opettajanpöydälle on jätetty piirroksia Pet shopeista ja prinsessoista, ajattelen olevani omalla paikallani. Toisina päivinä, sellaisina, kun yksi oksentaa, kaksi tappelee ja loput huutavat suoraa huutoa, ajattelen olevani melkein omalla paikallani. Mutta sellaisina päivinä, kun kiusattu kieltää olevansa kiusattu ja kiusaajat kiusaajia, ketään ei kiinnosta ja taululle on raapustettu horjuvin lapsenkirjaimin kirosanoja, en ole ollenkaan niin varma.
Tänään lähden kuitenkin kotiin monta hymyä ja naurunkiehkuraa käsilaukussani. Balettitreeneissä hien virtaus tuntuu hyvältä, attitudini on korkeampi ja jalkani nopeammat. Kevät on kaunis, Helsinki on kaunis, elämä on kaunis, juuri tässä, juuri nyt. Kun kävelen kotiin, olen onnellinen kaikesta ja en mistään.
Illalla Ruusunen soittaa ovikelloa. Esmeralda on kotona, paistamme lettuja ja vatkaamme kermavaahtoa, nauramme naurua, joka voi soida niin vain, kun kaikki on suurin piirtein hyvin. Yhden häviävän hetken ajan kaipaan Arielia tähän, lappamaan hilloa ja kermavaahtoa lautaselleen niin kuin ennen eräässä pienessä yksiössä.
Ruusunen ottaa viimeisen letun, suutelemme toisiamme kuningatarhillon tahmaamin huulin. Kun makaamme myöhemmin toistemme sylissä, ähkyisinä, mutta onnellisina, kaikki on hyvin, hän siinä, minä tässä, juuri näin, juuri nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti