Pikkusisko nukkuu, nukkuu lapsen upottavaa, pohjatonta, tummansinistä unta. Kyyneleet ovat kuivuneet poskille, imeytyneet ajatuksiin ihon alle. Mistä Ronja uneksii, keiden hahmojen varjot piirtyvät hänen verkkokalvoilleen? Äidinkö, jonka ei tullut, isänkö, joka ei mennyt? Kahdeksanvuotiaana voi tietää, että maailma tuhoutuu kaksintaistelussa suurvaltojen, kahdeksanvuotiaana voi etsiä kartalta kaukaista paikkaa, joka välttäisi laskeuman.
Minä valvon, valvon niin kuin isosiskon kuuluu valvoa. Pieni käsi on ojentunut peiton alta, otan siitä kiinni ja silitän takkuista tukkaa. Kahdeksan vuotta sitten minä pitelin tuota pientä unista olentoa sylissäni, heijasin, tuuditin kunnes silmäluomet painuivat kiinni, itku vaimeni, hengitys sitoi meidät yhteen, pikkusiskon ja isosiskon. Minä valvoin, odotin, odotin, kukaan ei avannut ovea, kääntänyt avainta lukossa. Jääkaapissa oli puoli pulloa Coca colaa, kuivakaapissa keksejä, joiden parasta ennen -päiväys oli mennyt ohitse. Aaamulla, herätessäni koiranunesta, johon olin lopulta haksahtanut, Ronja katsoi minua suurin, kysyvin silmin, ei syyttäen, vaan ihmetellen, silmin, jotka olivat täynnä luottamusta, johon kukaan ei kyennyt vastaamaan.
Äiti soittaa: "Tuon Ronjan sinne illalla.” Äiti on vähän väsynyt, äidin pitää saada omaa aikaa. Ei oo kuule tää arki aina niin helppoo, sanoo äiti, kai sä nyt voit edes pari päivää siskos perään kattoo, ei pitäs olla liikaa vaadittu, on suakin kuule aikanaan yötä päivää hyssytetty. Voisit vähä arvostaa sitä mitä oon sunki eteen tehny.
Niin tuli Ronja ja Ronjan reppu, taskun sivussa kissanpennun kuva. Nälkäinen, likainen, itkuinen Ronja, juustovoileipiä, pillimehuja, Dove-saippuaa, ranskalaisia lettejä, pieni alaston lapsi keskellä minun opiskelijaelämääni, tenttikirjoja ja luentojen läsnäolopakkoja. Alaston lapsi anova ilme silmissään, ole sinä edes minulle, kun kukaan muu ei ole. Ja minä puran kassini, luentomuistiinpanot, eväsomenan, balettitossut, treenipyyhkeen, meikkipussin, lääkeliuskat, soitan tyttöystävälle ja tekstaan terapeutille, ei tänään en pääse enkä huomennakaan, ylihuomenna ehkä. Alaston lapsi saa vaatteet päälleen eikä ole enää alaston muuten kuin katseeltaan, jonka silmäluomet peittelevät uneen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti